~ Kuka tuntisi joulun paremmin kuin lapsi pehmein kätösin?
Hän koskee ruutua sormellaan, ja hiutale sulaa lennostaan, ja pimeä ruutu valkenee, ja tähti suurena säteilee. ~

lauantai 16. joulukuuta 2017

Serinakakut

Kolmannen adventin jo kolkutellessa nurkkapieliä ajattelin julkaista ohjeen makoisiin serinakakkusiin, joita jo olen leiponut itse asiassa parikin kertaa. Tätilläni on jouluna aina pikkuleipiä sen seitsemää sorttia ja muistelin, että serinakakkuja ne yhdet makoiset pikkuleivät on nimeltään. Googlettelin ohjeen ja ei niistä tietenkään ihan samanlaisia tullut kuin tätillä, mutta hyviä nämäkin.


Serinakakut

200g voita
2dl fariinisokeria
1 kananmuna
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
4dl vehnäjauhoja
voiteluun kananmuna
pinnalle raesokeria ja mantelirouhetta

Sekoita vehnäjauhoihin vaniljasokeria ja leivinjauhe. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja fariinisokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kananmuna voimakkaasti vatkaten. Leivo pieniä, peukalonpään kokoisia palloja. Asettele väljästi pellille (leviävät paistuessa jonkin verran). Paina pallojen pintaan ristikkäiskuvio haarukalla, voitele kananmunalla ja ripottele pinnalle raesokeria ja mantelirouhetta. Paista 180 asteessa noin 10min. 

perjantai 1. joulukuuta 2017

Joulukuun eka

Kylläpäs on aika rientänyt joutuisasti. Ollaan jo joulukuun ekassa päivässä ja joulu on aivan liian lähellä. Tuntuu, että tänä vuonna en ehdi. Mutta toisaalta, onko aina kaikkea pakko ehtiäkään. Jos se joulu tulisi tänä vuonna vähemmällä hösöttämisellä. Jos se joulumieli löytyisikin ihan vain katselemalla lasten iloa ja riemua. Vaikka pakkohan sitä on vähän taustatyötä tehdä, että niitä joulun odotuksen ihmeitä lasten sydämiin saa (esim. hankkia tonttukalenteriin yllätyksiä ja leipoa pipareita).

Joulumieli ei ole siis vielä aivan täysin löytänyt tietänsä luokseni, vaikka olen kyllä joulua jo kovasti kotiin laittanut ja joululaulut raikaa joka päivä. Pikkuhiljaa pakastinta pitäisi alkaa täyttämään leivonnaisilla ja pukin kontti on vielä hyvin, hyvin tyhjä, joten jouluostoksilla on käytävä. Onneksi muutaman hyvän löydön tein Black Fridayna.

Esikoisemme (7v) on jo hieman alkanut epäillä tonttujen olemassaoloa.. Mutta joulupukki asuu Korvatunturilla ja on onneksi vielä aito, vaikka vaatteiden alla on kuulemma ihan oikea ihminen :) No, minä uskon edelleen joulupukkiin ja tonttuihin, joten voin kirkkain silmin vastata epäilyihin, että kyllä minä ainakin olen tonttuja nähnyt. Tänäänkin eteisestä kuului rapinaa ja kopinaa, siellä ne tarkkailivat, ollaanko me oltu kilttejä.


Toissapäivänä tein oikein maukkaan mehevää suklaista kahvikakkua, jonka reseptin halusin jakaa teillekin. Ohje on alunperin Kotiliedestä. Kakku oli ihan hyvää näinkin, mutta herkkusuuna olisin ehkä kaivannut vielä jotain kuorrutusta kakkuun. Mokkapalakuorrutus tai sulatettu maitosuklaa sopisi varmasti hyvin.

Suklainen mehevän maukas suklaakahvikakku

Aineet:
125 g voita
50 g tummaa suklaata sulatettuna
1 dl rypsiöljyä
2 dl vettä
1.5 dl piimää (tai kevyt ranskankermaa)
3 munaa
1.25 dl sokeria
1.25 dl fariinisokeria
4.75 dl vehnäjauhoja
1 dl tummaa kaakaojauhetta
1 ½ tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
0.75 tl suolaa
1 rkl vaniljasokeria

Ohje:
Sulata voi ja suklaa mikrossa varovasti välillä sekoittaen. Sekoita joukkoon öljy, vesi, piimä (tai ranskankerma), sokerit sekä munat yksitellen kevyesti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi, mutta älä vaivaa, jottei taikina sitkisty. Kaada taikina voideltuun kahvikakkuvuokaan ja paista 160 °C noin 1 tunti tai kunnes kakkuun tökättyyn tikkuun ei jää kokeiltaessa taikinaa. Laita vuoan päälle folio paistamisen loppupuolella, jos pinta uhkaa saada liikaa väriä pala. Anna jäähtyä hetki vuoassaan ja kumoa. Jäähdytä kokonaan.



maanantai 13. marraskuuta 2017

Kuusenhakureissulla

Viime jouluna jo ihastelin kaikenlaisia lyhtyihin, lasipurkkeihin ja ties mihin tehtyjä isoja ja pieniä joulumaisemia. Tänä vuonna minäkin sain oman kuusenhakureissu-purkkini.
Vielä saatan lisätä sinne jotain, mutta tykkään siitä jo näinkin.





lauantai 4. marraskuuta 2017

Pyhäinpäivä


Viime talvi ja kevät oli meidän perheelle raskasta aikaa. Jouduimme saattelemaan viimeiselle matkalle rakkaan appiukkoni eli mieheni isän sekä läheisen sukulaiseni. Erityisesti joulun odotus tuntuu nyt jotenkin erilaiselta. Haikealta. Joululaulut kuulostaa niin surullisilta. Molemmat miehet kuuluivat aina vahvasti meidän jouluihin. Appiukko kävi meillä usein juuri jouluaattona - milloin omana itsenään, milloin punanuttuisena partasuuna hassuine juttuineen. Minun lapsuusperheeni vietti taas aina joulun aikaa yhdessä edesmenneen sukulaiseni ja hänen vaimonsa eli tätini kanssa. Yhteinen perinteemme oli aina käydä jouluaattona viemässä kynttilät haudoille ja juoda aattokahvit. Ne oli itselle tärkeitä perinteitä, mutta oman perheen perustamisen myötä tavat ovat muuttuneet ja nyt ne ovat rakkaita muistoja ainakin sillä kokoonpanolla, jolla niitä silloin vietettiin. 

Tänään sytytin siis monta kynttilää taivaan tähtösille ja kiitin, että he kaikki ovat olleet elämässäni. Muistot eivät koskaan kuole <3

Ps. Jouluradion koelähetykset netissä ovat alkaneet. Nytkin juuri kuuntelen Kauneimpia Joululauluja.


lauantai 30. syyskuuta 2017

Joulun odottelun avaus



Nyt en enää malta odottaa! Vuoden 2017 joulun odotus on aloitettu!

Monta kertaa olen jo kurkistellut tänne blogiin.. miettinyt, mistä kirjoittaisin. Miten tänä vuonna odottelun aloittaisin.. Ihanaa on ollut huomata, kuinka muutkin blogit jo heräilee.. venyttelee käsiään ja makeasti haukottelee.. 

Kun viimeksi tavattiin, kerroin, että meille odoteltiin uutta perheenjäsentä. Tammikuussa toinen tyttäremme sitten syntyi <3 Nyt minulla on siis kaksi ihanaa tyttötonttua mukana joulun valmisteluissa. Nautin myös siitä, kun saan olla kotona ja rauhassa hyssytellä hämärässä, poltella kynttilöitä ja hyristellä odotuksen hyrinöitä mielessäni. Aivan niinkuin silloinkin, kun aloittelin bloggailua..

Tervetuloa jälleen mukaan :)

perjantai 6. tammikuuta 2017

Haikeaa


Haikeaa, niin haikeaa on aina tämä joulun ehtoopuolelle siirtyminen. Haluaisin elää tässä joulukuplassani vielä viikkoja. Poltella kynttilöitä, ihailla joulukuusta, nauttia jouluherkuista ja hämärän hyssyköistä. Vielä meillä kyllä täysi joulu onkin, perinteisesti Nuutin päivään asti ainakin. Ehkä ensi viikonloppuna pikkuhiljaa tontut hyppivät koloihinsa ja kuusikin siirtyy pikkulintujen iloksi pihalle.

Mutta vielä kuuntelen viimeiset sävelet Jouluradiosta, mussutan joulusuklaata ja lämmittelen uunin lämmössä uudet villasukat jalassani. 

Leppoisaa loppiaisiltaa piipahtajille! :)